Lokikirja: Tukkipohja

Lyhyt katsalmus laivurin elämään Tukkipohjassa.

Tukkipohja on Päijänteellä sijaitsevan Kelvenne-saaren yksi poukamista. Nimensä Tukkipohja on saannut siitä, kun aikoinaan poukamaan pysähtyivät suojaan tukkeja kuljettaneet proomut. Tuolloin jotkut tukit vajosivat pohjaan ja jäivät sinne. Vieläkin Tukkipohjan pohjamudissa saattaa olla osa tukeista pystysuunnassa, joten tässä kyseisessä poukamassa vältellään laivasta veteen hyppimistä turvallisuussyistä.

Eilen kävimme porukoiden kanssa kalassa, sienessä ja ravustamassa. Kuvia on osasta saalista, mutta laivurin elämästä tulee kuvia erillisessä postauksessa. Kanttarelleja tuli sopivasti yhteen kastikkeeseen, mutta mielenkiintoisin löytö oli nuoren ketunpoikasen pääkallo. Äitini vaan sattui astumaan sen päälle, joten siltä hajosi alaleuka, mutta muuten pääkallo oli moitteettomassa kunnossa. Mustikoitakin alkaa olla paljon Päijänteellä tähän aikaan, eli kohta alkaa marjastus meillä.

Eilen ruuaksi oli itse kalastetut ahvenet kanttarellikastikkeella ja torilta aiemmin ostetuita vihanneksia. Minulle ainakin maistuu laivurin elämä.

Tulevista teksteistä voin kertoa sen verran, että varasin itselleni matkan Kreetalle. Viikon päästä lähtö kohti ystäväni kotikaupunkia, Hersonissosta. Matkalaukkuun pakataan viikon reissuun vain välttämättömät ja iloinen ja innostunut meininki! Viimeinkin aurinkoa sateisen ja työntäyteisen kesän jälkeen!

Lokikirja: Greetings from Hietasaari

Suht nuoren blogin suht uusi luku; Lokikirja. Lokikirja -otsikolla päivitetyt blogitekstini tulevat käsittelemään Päijänteellä tapahtuvaa matkailua. Matkustusvälineenä, kotina ja lomamökkinä toimii alati uskollinen laivamme Alli. Alli on tänä vuonna täyttänyt huikeat 107 vuotta ja vieläkin ollaan pinnalla.

Töiden välissä parin päivän lomaa on tullut nyt vietettyä Allin kyydissä ja muun muassa Heinolassa olemme vierailleet. Heinola on itselleni entuudestaan tuttu paikka, mutta aina mukava paikka rantautua. Siitä tulee olemaan oma lukunsa tässä lähiaikoina, kunhan saan netin toimimaan paremmin "mantereella". Kävin tuossa luokkatovereitteni kanssa myös Yyterissä vähän aikaa sitten, siitäkin jatkossa enemmän. Laivalla matkustaessa on huimia etuja normaaliin kesämökkeilyyn. Allissa on makuuhuoneet( 1 kahden hengen hytti ja 1 neljän sängyn hytti, joista kahteen sänkyyn mahtuu helposti kaksi), keittiö+ohjaamo -yhdistelmä, olohuone, sauna/suihkutila, vessa ja kattoa voisikin sitten sanoa vaikka aurinkoterassiksi. Toisin sanoen, laiva on uiva mökki. Paikkaa voi vaihtaa mielensä mukaan, jos vaikka jossakin paikkaa on liikaa hyttisiä tai minne tahtoo men. Jos kaipaa luonnon rauhaa, sitä löytyy ja jos haluaa johinkin kaupunkiin, voidaan mennä vain jonnekin satamaan. Nurmikkoa ei tarvitse leikata, ei puita kaadella; Pieni muotoinen yrttipuutarha kannella on ainut asia, jota pitää kastella.

Päijänteellä luonto on aina lähellä. Nytkin kannella kirjoittaessani ja samalla ottaessani aurinkoa, isokoskeloita käy poikasineen sukeltamassa laivamme vieressä etsien pohjasta kalanperkuujätteitä. Muutama satunnainen lokki uiskentelee kauempana ja viereisessä saaressa on kalasääsken pesä. Ihmiset naapurilaivoista ja -veneistä lähtevät kalaan verkkoineen ja onkineen, osa puhuu jo marjastamisesta. Mustikat alkavat olemaan kuulemma kypsiä. Täällä luonto on koko ajan lähellä ja täällä otetaan rauhallisesti. Vaikka laivamme on varusteltu nykyään televisiolla, ei sitä osata katsoa. Laivurin elämään kuuluu lukea kirjoja, ottaa aurinkoa ja vaan olla.